Vertaismentorointia..
Olemme kokeilleet Hämeenlinnan seudulla osana Opin Ovi Osaamiseen-, Opelix- ja Osaava verme - sekä Konkari-projekteja vertaismentorointia osaamisen kehittämisen ja jakamisen välineenä.
Mitä vertaismentorointi on?
Sanassahan on tutulta kuulostava sana - mentori, kokenut henkilö, joka toimii vähemmän kokeneen henkilön ohjaajana. Muistuttaa siis jonkin verran mestari - kisälli -suhdetta. Mentoroinnista puhuttaessa yleinen käsitys on, että kokeneempi ohjaa ja tukee vähemmän kokenutta. Mentorointi on käsitteenä kuitenkin muuttumassa siihen suuntaan, että kahdenkeskisen suhteen sijaan mentorointiin liitetään usein myös yhteistoiminnallisuutta, kollegiaalisuutta ja vuorovaikutteisuutta. Monissa tutkimuksissa kun on todettu, että saavana osapuolena ei ole pelkästään se vähemmän konenut vaan myös kokeneempi saa uutta näkökulmaa työhönsä mentoroinnin kautta. Mentori ei siis "kaada" oikeaa näkemystä vaan rakentaa dialogissa merkityksiä ja tulkintoja yhdessä muiden kanssa. Dialogisen näkemyksen mukaan mentorointi on vastavuoroista ajatusten vaihtoa ja tiedon yhteistä rakentamista. Nykyaikaisessa oppimiskäsityksessä on siirrytty kohti konstruktivismia: tieto rakentuu prosessissa, jossa osallistujan omat kokemukset ja käsitykset ovat lähtökohtana, ja oppiminen on näiden ennakkokäsitysten vähittäistä muuntumista. Mentoroinnin yhteistoiminnalliset muodot ovat edenneet klassisesta mentoroinnin määrityksestä siis melko kauas.
Suomalaisessa yhteiskunnassa (ja varsinkin opetusalalla, jossa vertaisryhmämentorointia - "peer group mentoring" - on menestyksellisesti kokeiltu) ajatus vertaisuudesta sopii hyvin mentorointisuhteeseen. Verme-mentorointi perustuu työskentelyyn pienryhmissä, joissa on noin 4-10 henkilöä. Ryhmä kokoontuu noin 6-8 kertaa vuodessa 1,5 - 3 h kerrallaan jakamaan kokemusta ja osaamista mutta myös työssä koettuja haasteita. Kerran kuussa tapahtuva kokoontuminen on useimmista tuntunut sopivalta tahdilta.
Tuutorointi
on mentoroinnin lähikäsite. Tuutoroinnissa vanhempi opiskelija eli tuutori toimii ohjaajana uusille opiskelijoille. Merkittävin ero tuutoroinnin ja mentoroinnin käsitteiden välillä on konteksti. Tuutorointia käytetään usein koulutuksen kontekstissa (formaalissa) ja mentorointia työelämässä (nonformaalissa kontekstissa).
Työnohjaus
Vertaisryhmämentoroinnilla ja työnohjauksella on paljon yhteistä, mutta myös olennaisia eroja. Molemmissa on tavoitteena oman työn kehittäminen ja tutkiminen sekä työhyvinvoinnin tukeminen reflektiivisen otteen avulla yhdessä ohjaajan ja muiden prosessissa mukana olevien kanssa. Työnohjaaja on työnohjauskoulutuksen käynyt ammattilainen, joka ei välttämättä työskentele samalla alalla työnohjaukseen osallistuvien kanssa. Vertaismentoroinnissa taas on tarkoitus, että vetäjänä toimii saman alan ihminen.
Valmennus (coaching)
on tullut suomalaiseen työelämään yhtenä henkilöstökoulutuksen muotona. Valmennuksessa on kyse keskittymisestä, tavoitteiden asettamisesta, esteiden, vahvuuksien ja mahdollisuuksien tunnistamisesta.
Mentoroinnin, valmennuksen ja työnohjauksen käsitteistöä käytetään siis varsin sekavasti. Käsitteistöön liittyy eri koulukuntien näkemyksiä ja taloudellisiakin intressejä. Sanan merkitys riippuu siis paljolti siitä asiayhteydestä, jossa sanaa käytetään.
(lähde: Heikkinen, H. L. T., Jokinen, H. & Tynjälä, P. 2010. Vertaisryhmämentorointi työssä oppimisen tukena.
Lisätietoa mm. Työsuojelurahaston sivuilla http://www.tsr.fi/tutkimustietoa/tata-on-tutkittu/hanke?h=110101 .)
